
Laiva saapui Tallinnaan ja matka ulkomaille oli alkanut. Vietimme muutaman antoisan päivän Tallinnassa Helenan luona, joka ystävällisesti kuljetti meitä ympäri pitäjää. Päivien puuhastelut vaihtelivat venäläisestä avant gardenista fillarointiin Tallinnan omalla San Francisco simulaattorilla eli Piritan rantatiellä. Kävi aikalailla selväksi, että 4,5 metrinen möykkymme ei ole ihan parhaimmillaan kaupunkiolosuhteissa. Onneksi vietämme suurimman osan ajasta maaseutumaisemissa.
Tallinnasta päätimme ajella

rantateitä pitkin Haapsaluun, josta kiertäisimme lautalla Hiidenmaalle ja sieltä myöhemmin Saarenmaalle. Ennen matkaa monet varoittivat huonoista teistä Virossa, mutta iloksemme kyyti on ollut tähän mennessä silkinpehmeää. Pyörämatkaajia onkin etenkin Tallinnan lähistöllä ollut liikkeellä suuria määriä, mitä omituisimmilla kokoonpanoilla.

Matka taittui vauhdilla ja ensimmäisenä varsinaisena ajopäivänä yövyimme Padisessa rauhallisen B&B paikan pihalla teltassa, jossa ainoa(t) rauhanrikkoja(t) oli noin 100 venäläislasta. Aamuherätys tarjoiltiin n. 7 aikaa varmaankin uusimman venäläisen teknohitin basson jyskyttäessä niin, että telttakankaat hulmusivat kuin aaveet linnanraunioissa. Aamupalalle säntäsimme lähimpään kahvilaan, jossa törmäsimme ruotsalaisperheeseen, jonka kanssa jaoimme aiemmin saman reitin. Perheen isä oli vähän pettynyt kun he joutuivat menemään tylsää "oikotietä" Haapsaluun, koska heidän aikataulunsa rajoitti kulkemista rantareitin kautta. Toivotimme hyvät matkat ja jatkoimme eri suuntiin. Pysähdyimme vielä Padisen kylässä, jossa meidät vastaanotti nuori herrasmies seisoen keskellä tietä kaksi peukkua pystyssä ja huutaen: "Super ups!" Häntä ilmeisesti miellyitti liikkumismuotomme.

Kävimme Padisen luostarin raunioilla, josta mainitsemisen arvoista oli kyltti, jossa Ruotsin kuningas lupasi 1300-luvulla luostarin asukkaille kalastusoikeudet vantaan jokeen. Tämä on mielestäni ollut superupsin arvoinen teko! Liekö Keravan kaljakellunta alkanut samoihin aikoihin. Rantareitti jatkui idyllisenä sään ollessa mitä mainioin, kunnes loivassa alamäessä kuului jokseenkin samanlainen sulosävel kuin kitarankielen katketessa. Pyörä seis ja pientareelle takavanteen kimppuun, jossa katkennut pinna hymyili ilkikurisesti auringon hykerrellessä taustalla. Onneksi olin varautunut tähän massiivisella työkaluarsenaalilla, jolla pystyisi tarpeen vaatiessa korjaamaan kaikkea banjosta vesijuoksuvyöhön. Tosin viimeistä levyjarrun ruuvia irrottaessani huomasin kuusiokolon muuttaneen muotonsa ympyräksi...paska. Vanne kiinni ja ajellaan hissukseen, ajattelin, kunnes huomasin toisenkin pinnan kadonneen vanteesta.
Kohtalon ivaa kai, mutta olimme jälleen samalla tiellä ruotsalaisperheen kanssa. Haaveet rantareitin surffikylästä vaihtuivat loputtoman metsän saattelemalle "oikotielle", tavoitteena päästä Haapsaluun korjaamoon ennen kuin takavanne muuttuu tacon muotoiseksi tai paarmat syövät meidät elävältä. Matkalla vielä yksi pinna päätti paukahtaa laskien hiukan jo noussutta tunnelmaa. Pitkän päivän päätteeksi jäimme Linnamaelle yöksi taas B&B paikan pihalle, jossa talon isäntä intoutui näyttämään kuvia suomalaiskaveristaan joka oli käynyt Afrikassa leijonia metsästämässä. Karhuntaljoista ja leijonankaatokuvista päätellen hän piti metsästämisestä (tai sitten oli vain friikki) ja ilmassa leijuvasta tuoksusta oli myös aistittavissa rakkautta olutta kohtaan.

Helena oli ystävällisesti selvittänyt korjaamon osoitteen Haapsalussa, jota kohti lähdimme heti kun olimme kyllästäneet vatsamme riittävällä määrällä
Löfbergsin Lilaa. Saimme vanteen heti työn alle ja pyörä on taas iskussa. Saa tosin nähdä joudutaanko myöhemmin junailemaan kokonaan uudet pinnat tai koko vanne jossain vaiheessa matkaa, mutta se ei ole vielä tämän päivän murhe. Telttapaikka löytyi mukavasti vielä merenrannalta ja nyt on hyvä levähtää muutama päivä ennen saaristolaiselämää. Aurinkoisin terveisin team superups!
-I
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti